Swingrytmit katkaisivat talvea
Pakkasukko Blues & Jazz keräsi nimisoittajia Kemiin
Pohjolan Sanomat 30.1. 2006.
Sari Pelttari-Heikka
Kemi
Merihovin ja Ankkurin tunnelma lämpeni lauantaina useamman asteen
kitaraswingin taitajien astuessa lavalla. Pakkasukkoa uhkasivat tunnetuista jazzmuusikoista Hot Club de Finlanden soittajat. Ruotsalainen Andreas Öberg on niittänyt mainetta jazzkitaristina ja huippuviulisti Mikko-Ville Luolajan-Mikkola soittaa klassisen musiikin lisäksi mielellään myös jazzia.
Merihovin keikalle valmistautuneet muusikot sanoivat heitä yhdistävän Hot
Club de Finlanden perustaja Ari-Jukka Luomaranta. Kokkolalainen kitaraguru
on mies Andreas Öbergin erikoissoitinten takana. Kemissä kuultiin yhtyeen kitaraswingiä, jossa yhdistyy mustalaisrytmit
30-40-luvun malliin.
Vauhdikasta musiikkia vievät eteenpäin paitsi kitarat ja basso, myös viulu
on kiinteä osa gypsymusiikkia. Klassisen musiikin taituri Mikko-Ville
Luolajan-Mikkola ei näe ristiriitaa siirtyä välillä Savonlinnan
oopperaorkesterin rinnalta jazzlavalle, vaan pitää kumpaakin suuntausta
itselleen tärkeänä. – Meidän musiikki ei ole niin kevyttä, etteikö sitä voisi pitää
arvostettuna tyylinä. Soittajalle tämä ei ole vain piristystä muun ohjelmiston lomaan, vaan antaa mielekästä haastetta, Mikko-Ville Luolajan-Mikkola sanoo.
Kitaravirtuoosin mainetta jo nuoresta niittänyt Andreas Öberg kuvaa
gypsymusiikkia tekniikan ja melankolian yhdistelmäksi. Rytmit ovat nopeita,
mutta samalla niistä voi löytää viitteitä jopa tangon suuntaan.
Mustalaishenkinen kitaraswing menee soittajien mukaan yleensä yleisöön kuin häkä. Kemiläisten edessä kaksikko ei ole aiemmin esiintynyt, mutta ympäri Suomea Hot Club de Finlanden musisointia on saatu kuulla.
Seuraava keikka Suomessa vie miehet Nurmekseen helmikuun lopussa, jossa myös julkistetaan syksyllä purkitettu äänite. Musiikki takaa tiiviin tunnelman Soittajille keikkapaikka ei sinällään ole iso kysymys. Musiikki on tärkein yhdistävä tekijä ja se yleensä saa tunnelman nousemaan. Andreas myöntää suomalaisten ja ruotsalaisten kuuntelijoiden välillä olevan eroa, mutta ei merkittävästi. – Suomalaiset eivät välttämättä ole heti innolla mukana, vaan heidän lämpiämisensä vie muutaman hetken. Ihmiset suhtautuvat konserttiin pikemminkin pienellä juhlallisuudella, Andreas mietti eroavaisuuksia.
Hot Club de Finlande on suomalainen versio kuumasta klubista. Andreas Öberg soittaa Ruotsissa vastaavassa Hot Club se Suedessa.
Jazzmuusikot ovat tyytyväisiä oman yhtyeensä kokoonpanoon. Miehet eivät
juurikaan ehdi toisiaan keikkojen välillä tavata, vaan musiikkityyli on heille jokaiselle tärkeä se juttu. Kemissä miehet kehuivat luottavansa vanhoihin evergreen-kappaleisiin, jotka ovat Django Reinhardin taattua tuotantoa.
– Mukana on myös Mustat silmät, lupasi Mikko-Ville Luolajan-Mikkola.
Etukäteen omaa keikkaansa miehet arvioivat energiseksi kokemukseksi, jossa tulee paljon nopeatahtista musiikkia.
Jazztaitureista Andreas Öberg on aiemmin esiintynyt muutaman kerran
Haaparannalla, mutta Kalottijazzeihin hän ei ole vielä ehtinyt. Andreas kertoo äitinsä sukujuuria olevan Kalixissa. Gypsymusiikin taitajat swingkitaristi Andreas Öberg ja viulisti Mikko-Ville Luolajan-Mikkola jammailivat Merihovissa.
Hot Club De Finlande
Kokkola-lehti 8.2.2006.
Tommi Lahtonen
Hot Club De Finlanden esikoislevy ”Hot Club De Finlande” pureutuu gypsy swingin ytimeen. Livenä studiossa taltioitu rivakka nippu nopeatempoisia swing-klassikoita saa pakkasen kalvaaman jalan liikehtimään innokkaasti musiikin tahdissa. Bändin tiukka, rouheasti soittava rytmiryhmä toimii mainiosti: orgaaninesti svengaavan pohjan päälle on solistien helppo kutoa omia kuvioitaan. Vierailevista solisteista Andreas Öbergin välillä uskomattoman taidokas kitaransoitto saa haukkomaan henkeä. Toinen solisti Mikko-Ville Luolajan-Mikkola ei jää solistina Öbergin varjoon – miehen viulu soi jouhevasti ja tyylipuhtaasti. Solistit irtautuvat kappaleiden teemoista ajoittain kauaksikin, mutta muistavat palata alkuperäiseen teemaan ilahduttavan nopeasti välttäen seisovan tilanteen levyllä. Tekijät ovat ymmärtäneet että pitkillä ,pelkästään virtuositeettiä ilmentävillä, sooloilla ei pitkälle pötkitä. Oleellista koko levyn olemukselle on kitaristien käyttämien Maccaferri/Selmer-kitaroiden keskialuetäyteinen soundi. Kitarat luovat jo itsessään mukavan rosoista tunnelmaa. Hot Club De Finlanden esikoisplatta on oiva pelinavaus: Sopivan mittainen paketti taatusti svengaavaa jatsia, joka vie ajatukset 30-luvun maailmaan, jossa autot ja miehet olivat rautaa, naiset hatuissaan ja drinkit kuivia.
|